Hän olisi lohduttanut tyttöä jollakin sanalla, mutta tämä kääntyi äkkiä ja meni pois. Sanders katseli miellyttävää olentoa, joka kulki pitkin katua, ja meni takaisin laivaansa.
Hän oli kulkenut kymmenen mailia myötävirtaa, kun hän vasta muisti, että hän oli jättänyt tyttöä varten kehystämänsä valokuvan tälle antamatta.
— Tämäpä kummallista, sanoi Sanders hieman ihmeissään, — huomaan käyväni huonomuistiseksi.
Kolmea kuukautta myöhemmin nuori Penson tuli Englannista Ludleyn tilalle. Hän oli tervekasvoinen nuorukainen, täynnä innostusta, ja oli palvellut kokelaana kaksi vuotta Sierra Leonessa.
— Teidän on mentävä Isisiin, sanoi Sanders, — ja minun on kehoitettava teitä olemaan varovainen.
— Mikä on vikana? kysyi nuorukainen uteliaana. Ovatko ne penteleet kapinatuulella?
— Minun tietääkseni eivät, sanoi Sanders nostaen jalkansa kuistin aidalle, — he eivät ole… Teidän ei tarvitse varoa verenvuodatusta, vaan rakkautta.
Ja hän kertoi Mlinon tarinan, vaikkakaan se ei ollut erityisen mairitteleva brittiläiselle virkamiehelle.
— Voitte luottaa minuun, sanoi nuori Penson, kun hän oli lopettanut.
— Teihin luotan kyllä, sanoi Sanders, — mutta en luota tuohon naiseen. Kirjoittakaa minulle silloin tällöin; jos ette kirjoita hänestä, niin alan epäillä ja tulen sinne hyvin pahalla päällä.