— Käyköön sen kuinka tahansa, sanoi kersantti vakaasti, — hän on noita, sillä hän on puhunut minun miehilleni ja tehnyt ihmeitä — saanut heidät näkemään heidän omat lapsensa ja muita kaukaisia asioita.
— Onko minun mukanani lapsilauma? kysyi Sanders. — Toivon, jatkoi hän melkeinpä raa'asti, — että olisin ottanut krulaisia tai bušmanneja — — kersantti rypisti kulmiaan — tai Isisin hulluja ihmisiä, ennen kuin otin puoli komppaniaa kuninkaan hausoja.
Kersantti nieli loukkauksen mitään puhumatta.
— Tuokaa nainen luokseni, sanoi Sanders. Hän puki vaatteet ylleen ja sytytti telttalamppunsa.
Hetken kuluttua hän kuuli paljaiden jalkojen ääntä, tyttö tuli telttaan ja katseli häntä vaieten.
— Mlino, sanoi Sanders, — sanoin sinulle, ettet saisi puhua miesteni kanssa.
— Herra, sanoi tyttö, — he puhuivat minulle ensin.
— Onko tämä totta?
Teltan ovella seisova kersantti nyökkäsi. — Tembeli, Sekambanon poika, puhui hänen kanssaan rikkoen siten käskyn, ja toiset seurasivat hänen esimerkkiään.
— Kirotut bušmannit! noitui Sanders. — Ottakaa se Tembeli, Sekambanon poika, sitokaa hänet puuhun ja antakaa hänelle kaksikymmentä lyöntiä.