Abibu teki hitaasti kunniaa ja meni, nähtävästi hyvin vastahakoisesti.
Hän palasi parkitsemattomasta nahasta tehty laatikko mukanaan, ja Sanders avasi sen, otti ammoniakkipullon ja piti sitä miehen nenän alla. Se ei vaikuttanut mitään.
— Katsotaan, sanoi Sanders vain, kun koe epäonnistui. Hän otti pienen ihoruiskun ja täytti sen strykniiniliuoksella. Tämän hän siekailematta ruiskutti sotilaan selkään. Tuossa tuokiossa mies kavahti istumaan.
— Ha! huudahti Sanders iloiten, — minä olen suuri poppamies!
Hän nousi jaloilleen, tomuutti polvensa ja kääntyi kersanttiin.
— Ota neljä miestä ja palaa sinne, mihin jätitte Tembelin. Elleivät leopardit ole syöneet häntä, niin tapaatte hänet tiellä, sillä hän on nyt jo herännyt.
Hän näki joukon marssivan pois, sitten hänen huomionsa kääntyi Mlinoon.
— Nainen, sanoi hän, — minusta näyttää, että sinä olet noita, vaikka olen tavannut sinun kaltaisiasi ennenkin. — Sandersin kasvot menivät valkeiksi. — En voi ruoskia sinua, koska olet nainen, mutta voin tappaa sinut.
Mlino nauroi.
Heidän silmänsä tapasivat toisensa taistellen, ja niin he tuijottivat toisiansa hetken, joka tuntui Sandersista tuhannelta vuodelta mutta joka kaiken todennäköisyyden mukaan oli vain vajaa minuutti.