— Mene majaasi, sanoi Sanders, — minä tulen pian luoksesi.
Hän ajatteli polttaen mustan sikarin toisen jälkeen; sitten hän kutsui
Abibun, palvelijansa.
— Abibu, sanoi hän, — nähdäkseni olen aina ollut sinulle hyvä isäntä.
— Niin olet, herra.
— Nyt luotan sinuun. Mene miesten luo ja ota selvä heidän jumalistaan. Jos kysyn heiltä itse, niin he kohteliaisuudesta valehtelevat ja mainitsevat sen tai tämän jumalan, koska luulevat minun pitävän siitä.
Abibu valitsi ateria-ajan, kun aurinko oli mennyt pois ja maailma oli harmaa ja puut liikkumattomat. Hän tuli takaisin tietoineen, kun Sanders oli juomassa toista kahvikuppiaan pienen kansihytin yksinäisyydessä.
— Herra, hän ilmoitti; — kolmella miehellä ei ole lainkaan jumalaa, kolmella on erityinen perhejumala, kaksi on enemmän tai vähemmän kristittyä ja neljä hausaa on minun uskoani.
— Entä sinä?
Abibu, kanolaispoika, hymyili Sandersin viattomuudenilmaukselle.
— Herra, hän sanoi, — minä seuraan profeettaa, uskon vain yhteen
Jumalaan, voimakkaaseen ja laupiaaseen.