He toivat näille lahjoja ja viettivät yön akasavalaisten luona.
— Mitä on tämä puhe Ochorista? kysyi isisiläisten päällikkö, ja
Akasavan päällikkö kertoi hänelle.
— Voit säästää matkan itseltäsi, sillä me olemme nähneet sen.
— Sen, sanoi Isisin päällikkö, — uskon vasta nähtyäni.
— Se on pahaa puhetta, sanoivat akasavalaiset, jotka kokoontuivat neuvotteluun. — Nämä Isisin koirat sanovat meitä valehtelijoiksi.
Kuitenkaan ei tullut verenvuodatusta, ja aamulla isisiläiset jatkoivat matkaansa.
Ochorilaiset näkivät heidän tulevan ja kätkeytyivät metsään, mutta varovaisuus oli tarpeeton, sillä isisiläiset lähtivät heti takaisin. Muut kansat tekivät pyhiinvaellusretkiä Ochoriin, ngombit, bokelit ja metsän pikkumiehet, jotka olivat niin arkoja, että tulivat yöllä, ja ochorilaiset alkoivat tuntea suuren tärkeytensä.
Sitten Bosambo, krulainen ja suuri seikkailija, ilmestyi näyttämölle kuljettuaan kahdeksansataa mailia villejä maita hartaasti toivoen, että aika pimentäisi Liberian hallituksen muistin ja toisi hänet sattumalta maahan, jossa rieska ja hunaja vuotaa.
Bosambo oli eläissään kokenut monia. Hän oli ollut kyökkimestarina Elder Dempster linjalla, koulumestarina lähetyskoulussa — hän oli ylpeä siitä, että hän omisti kirjan »Pyhimysten elämä», tunnustus edistyksestä — hänen varastossaan oli hieman englannin kielen taitoakin.
Vieraanvarainen Ochori otti hänet vastaan sydämellisesti, ruokki häntä manokilla ja sokeriruo'olla ja kertoi hänelle Sandin taikuudesta. Syötyään Bosambo käveli seipään luo ja luki kirjoituksen: