Sattui, että kun Sanders joutui silloin tällöin kosketuksiin ulkomaailman kanssa, hän totesi jollakin lailla ärtyen, että kaukaisten metsien ja hiljaisen, väreilevän, sinisen meren takana oli miehiä ja naisia, jotka asuivat taloissa ja tarkasti karttoivat sellaisia asioita kuin väkivaltainen kuolema ja muut kauheat tapaukset, jotka Sandersille olivat jokapäiväisiä.

Hän oli tekemisissä ihmisten kanssa, jotka enimmäkseen olivat epäjohdonmukaisia ja uskoivat henkiin. Kun hallitsee sellaisia heimoja, ovat perustuslain määräykset jokseenkin tarpeettomia.

On olemassa yksi laji miehiä, jotka voivat hallita alkuasukkaita viisaasti, ja sitä lajia esittää tässä Sanders.

On muita tyyppejä, esimerkiksi:

Kerran tuli nuori mies Englannista monet suositukset taskussaan. Siirtomaaministeriö lähetti hänet Sandersin alikomissaarina hallitsemaan muuatta aluetta. Hän oli lainopin kandidaatti, oli lukenut tieteitä ja tottunut järjestelmälliseen työskentelyyn suahelin kielen, bakteriologian ja lääkeopin alalla. Hän oli hyvin vakava nuori mies, ja tulonsa jälkeisen yön hän piti (kauheasti haukottelevaa) Sandersia valveilla esittäessään järjestelmää, jolla alkuasukkaasta voitiin tehdä — ei henkisesti, mutta kuitenkin ulkokohtaisesti kunnon kansalainen.

Sanders ei kohteliaisuudesta tehnyt vastaväitteitä, vaan lähetti nuoren miehen tavaroineen ylämaan asemalle, ja antoi hänelle virallisen siunauksensa.

Torrington — tämä oli nuoren miehen nimi — asettui Etebiin ja aloitti työnsä opettamalla pakanoille koneopin alkeita. Toisin sanoen hän luennoi heille suahelilla — jota he puolinaisesti ymmärsivät — padan avulla höyrystä. He ymmärsivät kattilaa koskevan osan, mutta eivät voineet täysin päästä selville siitä, mitä lihaa hän keitti, ja kun hän neljännenkymmenennen kerran selitti, että hän keitti pelkkää vettä, he silmäilivät toisiinsa merkitsevästi ja olivat yksimielisiä siitä, että hänen päänsä ei ollut aivan selvä.

He eivät sanoneet tätä hänelle vasten naamaa, sillä ihmissyöjillä on tapoja — vaikkakin heidän ruokalistansa jättää paljon toivomisen varaa.

Hra Torrington koetti opettaa heille kemiaa, selvittämällä, miten rikkihappo sokeriin sekoitettuna synnytti Su2, Su4 tai jonkin sellaisen sanan. Palkinnoksi hän voitti suosiota taikurina ja useammassa kuin yhdessä majassa häntä kunnioitettiin ja kohdeltiin Suurena ja Kirkkaana Paholaisena — jollainen hän oli muutamassa suhteessa. Mutta ensi kerralla, kun hänen kemiansa, lakinsa ja teoriansa joutuivat kosketuksiin asukkaiden henkien kanssa, ne menivät päin mäntyyn. Silloin tuli Sanders — Sanders, joka oli unohtanut vähäiset kemian tietonsa ja joka lainopin ylioppilaana oli ollut huonoissa kirjoissa.

Se tapahtui näin.