— Eikö keilanheitto sitte Magnasta olisikaan synnillistä? huomautti
Alli terävästi. — Kaikki huvithan sinun mielestäsi ovat hyljättäviä.
— Enpä tiedä sitä niin tarkoin, vastasi Magna hyväluontoisesti.
— Mutta sinähän et käy koskaan teaatterissa ja vihaat tanssia kuin ruttoa.
— Päin vastoin — päin vastoin — jos vain minun ilontunnelmani etsisi niin raisun ilmaisutavan, niin ei omatuntoni suinkaan panisi sille esteitä, selitti Magna nauraen.
Professori istui keinutuolissa ja seurasi tarkkaavasti keskustelua levitetyn sanomalehtensä takaa.
— Minä en ole koskaan opetellut tanssimaan, sanoi Magna; vanhemmat arvelivat kaiketi, että minulla on muuta hyödyllisempääkin opittavaa. Mutta joulukuusen ympärillä ja heinärukojen päällitse osaan minä kyllä hypähdellä; ja se on tanssia sekin.
— Villikansoilla on myöskin uhritanssinsa! — Alli nykäytti olkapäitään ylenkatseellisesti.
— Siitäpä sen näet, että tanssia on niin perin monta lajia.
Kaikkien täytyi nauraa, Magnan iloisuus oli aivan vastustamaton.
— Mutta vakavasti puhuen, miks'et sinä käy teaatterissa? kysyi Sanni, kumartuen pöydän yli.