— Niin, niin, sitä me tahdomme! — vakuuttivat kaikki.
— Me olemme nuoret ja raittiit kuin kevät. Katsokaa, kuinka se versoo ympärillämme; kuulkaa, kuinka ilmassa suhisee meidän päämme päällä! Se tahtoo muistuttaa meitä käyttämään voimiamme elämän työssä, jotta emme tuhlaisi aikaamme. Oi, ihanaa on elää! — Freedrik heilutti innokkaasti lakkiansa ilmassa.
— Minä toivoisin, että nyt jo olisi kesä — sanoi Meeri.
— Niin, sitte saisimme jo jäädä tänne — tuumasi Bruuno.
— Vielä täytyy meillä olla vähän kärsivällisyyttä — sanoi Freedrik. — Isä ja äitikin odottavat hiljaisuudessa hedelmää kevät-oraistaan. Kevät antaa niin monta rikasta lupausta; toteuttakoon kesä ne kaikki! — Katso, Helka, kuinka täällä on hiljaista ja kaunista metsässä! Oi, miten meidän köyhä Suomemme sentään on kauneudesta rikas!
Läpi vihertyvän puiston läksivät nuoret takaisin Kerttulaan.