— Hyvästi, hyvästi! — kuului veneistä, kun erottiin, ja pappilan vähäinen purjevene kiiti pois.
— Me tapaamme toisemme huomenna kirkossa, — ei, tänään, sillä kello on kohta yksi — hyvää huomenta, hyvää huomenta!
— — — — — — — — — — — — — — — —
— Aikaisin kaiketi meiltä kirkkoon mennään — sanoi Helka kotiin tultuaan.
— Se riippuu siitä, mitä sinä aikaisena pidät — vastasi asessori hymyillen. — Kello kymmenen olisi Bruunon mielestä aivan aikaista, vai miten?
— Kyllä minäkin melkein joka aamu olen unikeko, mutta niin kauan me tytöt emme sentään makaa milloinkaan.
— No siis, jos olet valmiina kello yhdeksän, niin meillä on hyvä aika.
Hyvää yötä nyt, ystäväiseni, nukkukaa hyvin kaikki tyyni!
— — — — — — — — — — — — — — — —
— Meeri, miksi et ota vaatteita yltäsi?
— Ole vaiti, minä odotan, että pojat menisivät huoneeseensa. Tuo Kontio nyt puhuu iankaikkisesti tuolla ulkona. Etkö muista, että meidän piti poimia yhdeksää lajia kukkasia tänä iltana ja laskea ne pään-aluksen alle.