— Emmeköhän panisi toimeen yhteisen retken kaikkien lasten kanssa toukokuun ensi päivänä? Rautio ehdotti eräänä päivänä, kun hän tavallisuuden mukaan oli keskustelemassa opettajattaren luona. Minun mielestäni ovat lapset olleet niin ahkeria koko lukukauden, että huvittelu nyt voisi olla tarpeen.
— Niin minunkin mielestäni, sanoi neiti Vinter, mutta te, joka olette enemmän kotiutunut seudulla, valitsette juhlapaikan.
— Hyvin mielelläni, minä olen jo ajatellut kaunista kenttää tuolla metsässä lammen toisella puolen, joka on varsin sopiva leikkipaikaksi ja rannalla voisi keittää kahvia.
— Siellä tulee hauska!
Lapset ottivat ehdotuksen tietysti myrskyisellä myöntymyksellä vastaan, ja kun toukokuun ensi päivä tuli ja taivas oli selkeä ja aurinko paistoi kirkkaasti, niin sykki moni lapsensydän riemusta ajatellessa huvimatkaa. Kello kymmenen oli koulupihalla iloa ja eloisuutta, kun siellä seisoi nyt seitsemänkymmentä lasta, poikia ja tyttöjä, asetettuina riviin, ja vilkkaasti puhellen, mutta aivan mallikelpoisessa järjestyksessä lähti joukko opettajan ja opettajattaren jälessä metsää kohden.
Vahvimmat pojat ja suurimmat tytöt kantoivat kahta suurta, kirkasta kahvipannua ja aika suuria koria täynnä vehnäsiä; tarvittiinhan sitä melko paljo muonaa sellaiselle ruuanhaluiselle nuorelle joukolle. Puolen tunnin kävelyn jälkeen oltiin perillä, valitulla juhlapaikalla; kaikki korit ja pannut kannettiin rantaan, missä opettajatar muutamien valittujen apulaisten kanssa ryhtyi kahvinkeittoon, samalla kuin opettaja järjesti leikkejä toisille ja johti heitä.
Pian kajahteli iloiset huudot ja naururemahdukset kauas ympäristöön, leikittiin »haukkaa ja kyyhkystä» ja juostiin »leskisillä» ja tanssittiin piiritanssia toisella mäenrinteellä, ja sillä aikaa nousi savu kahvitulista auvertaen lauhkeaan kevätilmaan. Pannut porisivat ja kiehuivat niin somasti, ja kun väsyttiin leikkiin ja tahdottiin hengähtää hetkinen, niin oli kahvikin valmiiksi laitettu.
Palavissaan ja punottaen istuutui nuori opettajatar kivelle vähän ylemmäs lapsista ja katseli ilolla, kuinka heille kestitys maistui. Rautio tuli ja heittäysi maahan hänen jalkojensa juureen.
— Oli mainio ajatus tämä retki, sanoi Elli, lapset näyttävät niin ilosilta ja tyytyväisiltä; minä luulen varmaan, että heillä on ollut äärettömän hauska, etenkin kun heidän opettajansa on itse johtanut leikkiä? Ettekö te ole aivan väsynyt, herra Rautio?
— En vähintäkään, mutta kuinka on teidän laitanne, neiti, ei ole hauska seisoa ja paahtua nuotion ääressä?