Lily otti asian näköjään ainoalta mahdolliselta kannalta: nauramalla sille ja antamalla sille siten humoristisen sävyn. "Niinpä niin, hankalaahan se olisi ollut: meidän olisi ollut käveltävä vuoron perään. Mutta hauskaa olisi ollut nähdä auringonnousu."
"Niin; auringonnousu oli hauska", myönteli Dorset
"Oliko? Näittekö sen sitten?"
"Näin kyllä. Kannelta. Odotin heitä."
"Tietenkin — luulen teillä olleen ikävän. Miksette kutsunut minua valvomaan kanssanne?"
Dorset seisoi yhä kiertäen viiksiään laihalla, heikolla kädellään. "En luule, että olisitte välittänyt tuon valvomisen loppukohtauksesta", sanoi hän äkillisellä julmuudella.
Lily oli taas joutunut levottomaksi hänen äänensävynsä äkillisestä muutoksesta ja yhdellä kertaa hän näki hetken vaaran.
"Loppukohtaus — eikö se ole liian voimakas sana noin vähäpätöiselle tapahtumalle? Pahinta siinä on loppujen lopuksi Berthan väsymys."
Hän turvautui urhokkaasti tähän huomautukseen, vaikka Dorsetin raukeiden silmien välkähdys osoitti hänelle, miten mitättömänä hän sitä piti.
"Älkää — älkää —!" pääsi Dorsetilta huudahdus kuin lapselta ja hän vaipui penkille, jonka luo he olivat pysähtyneet, ja purki Lilylle surkeutensa.