"Ajattelin, että menisitte sinne — no ei sitä varten! Mutta siellä tapaatte paljon tuttavianne — Gwen Van Osburgh, Wetherall'it, Lady Cressida Raith — ja George Dorsetin herrasväen."
Miss Bart pysähtyi viimeisen nimen edellä ja katsoi kysyvästi silmäripsiensä läpi; mutta Selden pysyi hämmentymättömänä.
"Rouva Trenor kutsui minua, mutta en voi lähteä ennenkuin viikon lopulla — ja sitäpaitsi nuo suuret kutsut ikävystyttävät minua."
"Niin minuakin", huudahti Miss Bart.
"Miksi sitten käytte niissä?"
"Se kuuluu asiaan — unohdatte sen! Ja sitäpaitsi, jollen kävisi, niin siitä vasta elämä nousisi Richfield Springsin tädin kanssa."
"Se on ehkä yhtä pahaa kuin naimisiinmeno Dillworthin kanssa", lausui Selden, ja molemmat nauroivat puhtaasta mielihyvästä päästyään äkkiä näin tuttavallisiin suhteisiin.
Miss Bart katsoi kelloa.
"Hyvänen aika! Minun täytyy lähteä. Kello on yli viiden."
Hän seisahtui peilin eteen ja tarkasteli itseään suoriessaan harsoaan. Tuo asento toi oikein näkyviin hänen solakkuutensa, joka antoi hänelle jonkinlaisen metsänpuun sulon — ikäänkuin hän olisi vangittu metsänneitonen, joka on saatettu sovinnaiseen salonkielämään, ja Selden mietti, että sama metsien vapauden piirre hänen luonnossaan se pani sellaisen tuoreuden hänen teennäisyyteensäkin.