Selden työnsi hattunsa syrjään ja loi häneen syrjäsilmäyksen. "Menestys? — mitä on menestys? Olisi mielenkiintoista kuulla, miten te sen määrittelette."
"Menestyksenkö?" Lily epäröi. "Kuinka saada elämästä irti niin paljon kuin mahdollista, otaksun. Se on sittenkin relatiivinen ominaisuus. Eikö se ole teidänkin käsityksenne siitä?"
"Minun käsitykseni siitä? Herra varjelkoon!" Selden nousi äkkiponnistuksella istualleen, nojaten kyynärpäänsä polviinsa ja tuijottaen pehmeään maisemaan. "Minun käsitykseni menestyksestä on persoonallinen vapaus."
"Vapaus? Vapaus vaivoista?"
"Kaikesta — rahasta, köyhyydestä, mukavuudesta ja huolesta, kaikista aineellisista asioista. Jonkinlainen hengen tasavallan pitäminen — sitä minä kutsun menestykseksi."
Lily nojasi eteenpäin. "Ymmärrän — ymmärrän — se on omituista, mutta sitä minäkin olen juuri tuntenut tänään."
Selden kohtasi Lilyn katseen, jossa piili häneen kohdistuvaa suloa.
"Onko tunteminen teille niin harvinaista?" sanoi hän.
Lily hieman punastui hänen katseestaan. "Te pidätte minua hirveän tyhmänä, eikö niin? Mutta ehkä se pikemminkin johtuu siitä, ettei minulla ole koskaan ollut valinnan varaa. Tarkoitan, ettei kukaan ole puhunut minulle hengen tasavallasta."
"Se onkin maa, johon jokaisen on itse löydettävä tie."
"Mutta minä en olisi koskaan löytänyt tietäni sinne, jollette te olisi puhunut minulle siitä."