"Menen ylös Judyn luo, jos te pakotatte minun häiritsemään häntä."
Trenor tuli askeleen lähemmäksi ja pani kätensä Lilyn käsivarrelle. "Katsokaas, Lily; ettekö suo minulle viisi minuuttia omasta tahdostanne?"
"Ei tänä iltana, Gus, te —"
"No hyvä sitten! Minä otan ne viisi minuuttia. Ja niin monta enemmänkin kuin tahdon." Hän oli asettunut kynnykselle, kädet työnnettyinä syvälle taskuihin. Hän viittasi takan ääressä olevaan tuoliin.
"Menkää istumaan tuonne, olkaa hyvä: minulla on sanottava teille yksi sana."
Lilyn kiivas luonne oli voittamaisillaan hänen pelkonsa. Hän kulki oveen päin.
"Jos teillä on jotain sanottavaa minulle, niin voitte sen sanoa joskus toiste. Menen Judyn luo, jollette kutsu minulle ajuria heti."
Trenor purskahti nauruun. "Menkää ylös ja olkaa siellä tervetullut, ystäväiseni. Mutta Judya te ette löydä. Hän ei ole siellä."
Lily loi häneen hätääntyneen katseen. "Tarkoitatteko, ettei Judy ole koko talossa — ei kaupungissakaan?" huudahti hän.
"Sitä juuri tarkoitan", vastasi Trenor ja hänen pöyhistelynsä aleni nyrpeydeksi Lilyn katsoessa häneen.