Loordi. Aha; otan kunnian ruusun. Tuo? (Osoittaa.)
Nettchen. Se on eräs phlox.
Loordi, Hyhva; se Boks ostetaan myös; kaikki ostetaan, — kaikki. Hinta?
Nettchen. Kuinka? Tahdotteko ostaa kaikki kukkasen! mylord? Sallikaa sitten ensin minun laskea, kuinka paljon?
Loordi. Ei huoli! Tässä sata pound… ottakaa! (Antaa hänelle kukkaron.)
Nettchen. Kultaa! Tämä tuhoton tukko kultaa! Sekö olisi minun? Ei, mylord, täss’ on liian paljon! Kukkaseni eivät maksa semmoista summaa. (Tarjoo kukkaron takaisin.)
Loordi. No, no, pite vaan!
Nettchen. Herranen aika! Nythän minusta tuli äkkiä rikas daami! Tänä yönä en suinkaan saane unta silmiini pelkästä pelosta, että kadottaisin aarteeni.
Loordi (itsekseen). Aivan kuin Jussi suutari… Keino oli hyvä. (Haukotellen.) Boks, nyt mennään maata! Nyt ei hän enää laula!
Boks. No, nyt ei hän enää laula.