Loordi. No te olette nyt onnellinen, merimies?
Friedel. Niinpä kyllä ja onhan syytä ollaksenikin! (Itsekseen.) Mikä tontun merimies minä hänelle olen?
Loordi. Syytä? Mitä syytä?
Friedel. Serkkuni, näette herra, tuo sorea Nettchen rakastaa minua. Eikös siinä ole syytä olla iloinen? Ja sen minä sanon teille, herra, että minäkin rakastan häntä niin, että melkeinpä voisin ruveta olemaan mustasukkainen näihin kukkasiin! (Hääräilee kukkasien kanssa.)
Loordi (itsekseen). Mustasukkainen! Well, hän rupeaakin luulemaan. Boks, minä tiedän keinon! Mister Othello rakasti paljon miss Desdemonaa ja pisti hänet kuolemaan, sillä hän rupesi mustasukkaiseksi. Boks, huomaatko nyt mitä ai’on tehdä?
Boks. No, Mylord.
Loordi. Linnunpää!
Boks. Pässinpää.
Friedel. Suvaitsetteko, mylord, että vien nämä kukkaset teidän luoksenne?
Loordi. No, ei ole tarvis; kukat jää tänne… mitä niillä ylhäällä tekisin?