Loordi. Boks, vakuuta kunnian sanalla, että miss ei nauranut.
Boks. Yes… vakuutan kunnian sanalla, että miss ei nauranut.
Friedel. Kukas tuon marakatin kunnian sanoja enää uskoo, hän on varmaankin erinomaisen kunniallinen, kun niitä niin tuhlaa.
Boks. Yes, erinomaisen rehellinen!
Friedel. Mutta te olette oikeassa mylord; nuo kirkkaat silmäset sanovat minulle, että minä olin pöllö. Rankaise minua, Nettchen, rankaise, sillä minä olen sen hyvin ansainnut!
Loordi. Menkää naimisiin, se on paras rangaistus ja minä annan häihin vielä sata puntaa miss Lintulaululle. (Tahtoo nipistää häntä leuasta.)
Friedel (estää häntä.) Mutta olkaa niin hyvä ja jättäkää nipistykset minun huolekseni!
Nettchen. Ah, mylord, mitenkä voimme kiittää teitä?
Loordi. Laulakaa mulle tuo laulu… (koettaa laulaa). »Tuo ruusu vieno verhoinen.
Nettchen. Niin mielelläni, mylord! Siinä laulussa on vielä yksi värssy jälellä: