SIJAISKANSLERI-AJALTA
Sijaiskanslerin vaihdos 1910.
Syytöksiä professoreja vastaan poliittisesta esiintymisestä
kevätlukukaudella 1911.
Eräs sekaantuminen rehtorinnimitykseen 1911.
Osakunnat ja luotsikysymys 1912.
Aleksanterin-patsaan paljastaminen Moskovassa 1912 ja.
Romanov-juhlallisuudet Pietarissa 1913.
Langhoffin ero 1913.
Markoffin kansleriajalta 1913-1917.
Esilläoleva teos on edellinen osa muistelmiani "vaiherikkailta vuosilta"; jälkimmäinen osa ilmestyi joku aika sitten. Tämä nidos käsittää ajanjakson, joka tunnetaan "routavuosien" nimellä, s.o. vuodet 1899-1917. Suurimman osan tätä aikaa hoidin huomattavia, edesvastuu-talousosaston päällikkönä sekä vuodesta 1910 yliopiston rehtorina, puolitoista vuotta senaatin jäsenenä ja sen talousosaston päällikkönä sekä vuodesta 1910 yliopiston sijaiskanslerina. Vaikka en tänä aikana sanottavan tehokkaasti ottanut osaa vapaaseen poliittiseen kansalaistoimintaan, jouduin kuitenkin asemani ja tehtävieni vuoksi läheiseen kosketukseen silloisten vaikutusvaltaisten henkilöiden sekä poliittisluonteisten kysymysten ja tapahtumain kanssa. Seuraavassa esitänkin ainoastaan tämänlaatuisia elämyksiä ja muistoja, julkiseen toimintaani liittyviä.
Kuvaukset perustuvat enimmäkseen välittömästi tehtyihin muistiinpanoihin, joita on sitten osittain kohta senjälkeen, osittain myöhemmin muokattu. Asiain luonnosta johtuu, että ne pääasiallisesti koskettelevat oloja ja tapauksia, joilla on yhteyttä yliopiston kanssa, koska toimintani etusijassa kohdistui tähän laitokseen. Siihen aikaan, jolloin kuuluin kotimaiseen hallitukseen ja olin tekemisissä maallemme tärkeäarvoisempien ja laajakantoisempien kysymysten kanssa, en paljoa ehtinyt kirjoittaa muistiinpanoja, ja tämä selittää, miksi kuvaukset tältä ajalta, vuonna 1905 palautetun laillisuustilan ja uuden sortokauden väliajalla, ovat melkoista niukemmat ja vaillinaisemmat kuin rehtoriajaltani. Jälkikuvailuun arkistoaineksien perustalla tahi muiden lähteiden kuin omien muistiinpanojeni ja muistini johdolla en ole ryhtynyt, koska se ei olisi soveltunut tällaisen muistelmateoksen luonteeseen.
Luonnollista on, etteivät tässä osassa teostani kuvatut elämykset voi vaikuttaa yhtä tuoreilta ja välittömiltä kuin ne, jotka sisältyvät ennen ilmestyneeseen nidokseen. Kuvaukset ovat suureksi osaksi syntyneet aikana, jolloin tapahtumain vaikutelmat ovat ehtineet jo vaaleta, ja lisäksi ovat itse elämykset laadultaan ja merkitykseltään paljoa vähemmän mieltäkiinnittäviä kuin viimeisten vaiherikkaiden vuosien. Ne kysymykset ja tapahtumat, jotka routavuosina meillä olivat etualalla, tuntuvat verrattain pieniltä ja vähäpätöisiltä sen jälkeen kuin maamme on joutunut välittömään kosketukseen suurten maailmantapausten kanssa. Mutta kyseessäoleva aikakausi, niin sanoaksemme kotoisine huolineen ja murheineen, ainaisine, yksitoikkoisine puolustautumisineen taistelussa venäläisvaltaa vastaan, oli sittenkin maallemme tärkeä aika valmistuksena siihen historiamme suureen käänteeseen, joka oli lähempänä kuin kukaan silloin rohkeni ajatella ja toivoa. Tältä näkökannalta katsottuina, yksityisinä ajankuvina tuolta aikakaudelta, voivat seuraavassa esitetyt kuvaukset saada jonkinlaista historiallista mielenkiintoisuutta, samalla kuin ne sisältävät yhtä ja toista sellaista, mikä ei ole aikaisemmin ollut tunnettua. Luonnollisesti ei ole ollut vältettävissä, että kertoja itse ja useat muutkin vielä elossa olevat henkilöt esiintyvät niissä toimivina. Mutta tarkoituksenani ei tietenkään ole ollut jaella objektiivisen historiallisesti kiitosta ja moitetta, vaan ainoastaan esittää olot sellaisina kuin olen ne tullut tuntemaan ja käsittänyt. Ei apologiaa eikä polemiikkia, ainoastaan kuvausta. Missä mietteitä ja arvosteluja esiintyy, ovat ne enimmäkseen sellaisia, jotka on pantu paperille yht'aikaa kuin muistiinpanot, ja ilmaisevat siis ainoastaan silloisen näkökantani, koskivatpa sitten omia tahi muiden toimia ja suhteita. Että nykyään näen ja arvostelen monessa kohden toisella tapaa kuin silloin, on luonnollista.
Helsingissä, maaliskuussa 1920.
Edv. Hjelt.
REHTORIAJALTA
Senaattori, vapaaherra J.Ph. Palménin kuoleman jälkeen kesällä 1896 oli silloinen rehtori, valtioneuvos Th. Rein, nimitetty v.t. sijaiskansleriksi. Vararehtori, professori J. Forsman ryhtyi hoitamaan rehtorinvirkaa silloin alkavaksi kolmivuotiskaudeksi. Minut valittiin v.t. vararehtoriksi ja hoidin tässä toimessani rehtorinvirkaa kevätlukukausina 1897 ja 1899, jolloin Forsman oli kiinni eduskuntatyössä. Toukokuun 1 päivänä 1899 oli rehtorinvaali. Jos Forsman olisi sitä halunnut, olisi hänet epäilemättä valittu virkaan. Hän nautti kunnioitusta ja persoonallista luottamusta yliopistovirkatovereiden kesken suomenmielisten piirin ulkopuolellakin, ja hänellä oli monta ominaisuutta, jotka tekivät hänet sopivaksi rehtorintoimeen. Mutta hän tahtoi ehdottomasti erota ja kannatti sen sijaan minun ehdokkuuttani, jota muutkin konsistorin jäsenet ottivat ajaaksensa. Minulta ei tosin puuttunut halua hallinnollisiin toimiin, ja mielenkiintoni yliopiston hoitoon oli kasvanut niinä aikoina, jolloin viransijaisena olin hoitanut rehtorintointa, mutta epäröin kuitenkin, koska ikävuosiin nähden kuuluin konsistorin nuorimpiin jäseniin, ja koska saatoin arvata, että rehtorille tulisi hyvin vaikea aika, niin että tehtävä kävisi ehkä ylivoimaiseksi.
Vaalissa sain minä useimmat äänet, 17 ääntä 27:stä. Kieliriitanäkökohdilla oli vielä tähän aikaan rehtorinvaalissa melkoinen, melkeinpä ratkaiseva merkitys. Minua äänestivät suomenmieliset ja puolueettomat. Vastaehdokkaina olivat professori J.W. Runeberg ja vapaaherra R.A. Wrede, jotka saivat kumpikin 10 ääntä. Toukokuun 18 päivänä nimitettiin minut rehtoriksi ja professori R. Hermanson vararehtoriksi.