Allen. Niin minäkin toivon.
Moonika. Toivotte? Niin minä luulen että maksaa vaivan. Oletteko te ollut niin hyvä kuin pyysin ja puhutellut tuota botanistia.
Allen. Tietysti, tietysti! Senkö minä nyt olisin unhottanut. Oh, se oli ihan tarpeetonta. Hän on niin hyväntahtoinen mies ja hyvin tottunut siihen, että kokelaat eivät osaa rahtuakaan kasvioppia.
Moonika. No, me emme tarvitse armahduksia. Aksel kyllä osaa.
Allen. Osaa, niin osaa. Ja se on hyvä, se, sillä suoraan sanoen omin neuvoin hänen pitää päästä! ei minun kehumisestani muuten suurta hyötyä ole.
Moonika. Niin, mutta kiitos sentään vaivastanne. Parasta on olla varoillansa joka puolella. Jos teitä huvittaa juoda kahvia täällä kello seitsemän aikaan — niin tervetuloa. Niinkuin sanoin kello seitsemän.
Allen. Ruma ilma vaan tänäänkin, niinkuin tavallisesti. Selvä seikka että taivas on pilvessä.
Moonika (syrjään). Kyllä hän menee tiehensä, jos en puku mitään.
Allen. Rouva Moonika — minä olen vanha apulaisopettaja — —
Moonika (syrjään). Luulenpa hänen viipyvän.