"Kylläpä pitäisi sattua vaikka korvalliseen, kun on kuitenkin suunta, mihin on ampuminen, jo ennakolta tiedossa. Karhu on siksi iso eläin, jotta sinä jotenkin pimeässäkin voit nähdä, mistä ja mitenpäin se kulkee ja siis eroittaa pääpuolen. Jos siis sinulle sattuisi semmoinen onni, että näkisit sen tulevaksi haaskalle, ja kuulisit, kun se rupeaa raatoa repimään ja luita puremaan, niin lasketa silloin ääntä kohti, lasketa korvalliseen tai rintaan kohti sydäntä, ja kylläpä pitäisi sattua, jos lienet tavallinen pyssymies."
"Minä arvelen", sanoo Janne, kun Lauri vielä epäröipi, "että tästä lähin pitäisi Laurin tai jonkun muun vielä pari kolme yötä kulkea vahtaamassa. — Nythän on kai ensi yönä yhdeksäs yö siitä asti kuin karhu kävi teillä lehmiä kaatamassa?"
"Niin on", vastaa Iikka.
"No niin. Ei ole vielä siis myöhäistä. Vielä saattaa metsän kuningas haaskalla käydä. — Ja jos ei ala vahtuu onnistua, niin en tiedä muuta neuvoa kuin että annetaan jahtivoudin kutsua kylän väki kokoon, mies tai kaksi talosta, karhua ahdistamaan."
"Tuskinpa se tulee saaduksi sitenkään. Se ei kuitenkaan kaadu ennenkuin on sallittu."
"No, emmehän voi arvata, satuttaisiinko tuota saamaan kierretyksi ja tapetuksi, vaan saisihan kuitenkin koettaa. Ainakin mahtaisi jahdista olla se seuraus, että metsä näiltä seuduilta pois pakeneisi."
"Jos niin on asia", puuttuu keskusteluun Mäntyvaaran emäntä, "niin kyllä silloin on parasta että asia heti ilmoitetaan jahtivoudille. Kovinhan metsän eläjä jo on pahaa karjallemme tehnyt, ja kuka tietää, mitä se vielä tekee, ell'ei se tule aikoinaan tapetuksi tai ainakin pois ajetuksi!"
"Eihän sen vastaisia tekoja kukaan tiedä", sanoo Peltolan emäntä, "vaan arvattavasti se, niin kauan kuin se lähimailla pysyy, tekee paljon vahinkoa, säikyttelee karjaa, niin että se on alinomaisessa pelossa."
"Niin se tekee. Ja lehmät kyllä mahtanevat tuntea, että se on lähiseuduilla silloinkin kun se ei näytä itseään; ja sen vuoksi ne vaan peloissaan ammoilevat, eivät syö, eivätkä lypsä."
"Mahtaisikopahan", sanoo Iikka, "metsän eläjä kovin säikkyä, jos kohta koko kylä miehissä sitä hätyyttäisi! Saattaisihan se ajon jälkeen taas palauta paikoilleen, koskapahan se ei ole pois paennut, vaikka me sitä olemme hätyyttäneet, vaikka me sitä olemme ampuneetkin ja möykettä pitäneet haaskan lähellä."