"Viimeisen!" kummastuu isäntä.
"Niin. — Se hukkui."
"Hukkui! No nyt vältti!"
"No, jopa se oli!" pahoo emäntä.
"Kylläpä oli ikävä asia", sanoo Kalle.
"No, mitenkä se hukkui?" kysyy isäntä.
"No, tuolla virroilla kun kuljimme", rupeaa Lauri selittämään. "Emme ruvenneet purjetta laskemaan, kun se kerta oli yläällä, ja haluttipa sitä purjeessa laskeakin, vasta myötätuulen saatuamme, kun sitä ennen olimme kovaa vastaista saaneet kiskoa. — Ja näkyipä tuo vene kohoavankin, vaikka virta vastusteli… Mutta" — lisää hän sitten ja ottaa esille pullon.
"Saanhan tarjota… Tässä… pitäähän sitä Oulun viinaa vähän maistella!"
"Kiitoksia!" vastaa isäntä. "Mutta mennäänpä tupaan! Siellä olisi pikareita."
"Kiitoksia käskemästä, vaan keretäänhän sinne vielä. Otahan tästä kuitenkin ensin!"