"Se vaan ei hellittänyt; hoippuroi ja lasketteli koreita sanoja tulemaan, — sillä näkyi viina jo hyväsesti päähän menneen; siinä se minun edessäni pyörieli ja sanoi: 'mitä on miehessä vikaa! Tiedä sinä Kaisu, että minä olisin vaimolleni hyvin hyvä, enkä koskaan pahaa sanaa sanoisi, antaisin sinun saada kaikki mitä tahdot. Usko pois se!' Mutta minä sanoin hänelle: 'älä tyhjää polita; en rupea kuitenkaan.' Sitten minä hänestä erkausin, en perustanut miehestä sen enempää."
"Lähdetään kirkkoon! Jo soitetaan", sanoo Elsa, kun yhteen soitetaan ja väkeä alkaa kirkkoon mennä.
Niin lähtevät Kaisu ja Elsa kirkkoon ja valitsevat siellä istumapaikat itselleen. Ja väkeä tulvaa nyt ehtimiseen kirkkoon, mikä alaalle mikä yläälle lehtereille ja täyttyvät penkit toinen toisensa perästä, kunnes kaikki istumapaikat tulevat täyteen ja monet tuliat jäävät käytävillekin, missä varsinkin monet äidit lattialla istuvat pienten pärevaisuissa olevain rintalastensa kanssa. Kirkonaika vietetään niinkuin tavallisesti. Saarnan loputtua rukousten lomassa lukee pappi seurakunnallisia tiedonantoja ja silloin tehdään kiitos monesta, jotka ovat kuoleman uneen nukahtaneet, jotka Herra on poiskutsunut, ja mainitaan näitten muassa Mäntyvaaran Antti sekä lapset Antti ja Elsa. Kun kirkonmenot ovat loppuneet, ehtoollinen jaettu ja lopuksi kuulutukset luetut, poistuu taas väki kirkosta.
Sakastissa pidetään nyt kirkonkokous, jonne useita isäntämiehiä kokoontuu. Siellä kokouksen esimies, seurakunnan kirkkoherra, esittää keskusteltavaksi kysymyksen, eikö kirkko pitäisi palovakuuttaa.
"Ei se kannata", arvelee Koivulan isäntä.
"Mitäpä hyötyä siitä olisi!" lausuu Mäntyvaaran isäntä.
"Olisihan siitä se hyöty", selittää esimies, "että kun sattuisi kirkko palamaan, niin saataisiin varoja, millä uutta kirkkoa rakentaa."
"Kuka se ne varat antaisi?" kysyy muuan.
"Palovakuutusyhtiö tietysti. Jos kerta kirkko vakuutetaan tietystä rahasummasta, niin yhtiö sitoutuu maksamaan sen summan siinä tapauksessa että kirkko sattuisi palamaan."
"Mutta kukapa sen saattaisi panna palamaan kirkon?" kysyy Koivulainen.
"Ei suinkaan sitä mikä mene polttamaan."