"Voi Kaisu, mitä puhut!" varoittaa Lauri. "Kovin rumasti metsän kuningasta nimittelet. Siitä se vielä saattaa suuttua ja tehdä yhä suurempia vahingoita."
"Kyllä se ei ole nimeään kuulemassa", vakuuttaa Kaisu.
"Tämä asia ei enää tapahtumattomaksi tule", sanoo isäntä. "Se on ollut jo ennakolta niin määrätty, että meiltä piti ne lehmät hävitä. Sen vuoksi ei olisi paimenkaan voinut niitä suojella eikä estää tapahtumasta sitä mikä on tapahtunut."
"Ei se mene minun päähäni", väittää yhä Kaisu, "ett'ei tämä asia olisi jäänyt tapahtumatta, jos karjalla olisi ollut paimen. Ainakin pyssyllä varustettu mies olisi voinut varjella karjaa, niin ett'ei mörkö henkensä uhalla olisi voinut sille mitään pahaa tehdä."
"Mitä tuossa tyhjää intätte!" puuttuu keskusteluun emäntä. "Ei tämä asia kuitenkaan enää muutu."
"Ei se kyllä muutukaan nyt enää", myöntää Kaisu. "Mutta koko asia ei olisi kuitenkaan tapahtunut, jos olisi aikoinaan minua uskottu ja annettu jonkun lehmiä paimentaa."
"Mitä sinä tyttö tyhjää!" vastustaa isäntä. "Tämä asia on tapahtunut. Siitä ei päästä mihinkään. Sen on täytynyt tapahtua sillä lailla kuin se on tapahtunut, sillä se on ollut niin sallittu." Sitten hän, vähän aikaa mietittyään, sanoo: "Minä alan luulla, että yhtäkaikki metsä on nostettu."
"Nostettu!" kummailee emäntä.
"Hyvä ihme, nostettuko?" kyselee Tiina.
"Mikäpä sen olisi nostanut?" sanoo Kaisu.