He istuivat nyt kaatuneen puun rungolla ja haastelivat puoliääneen unohtamatta hetkeksikään varovaisuutta. He olivat eläneet kylliksi kauan näissä vaarallisissa erämaissa muistaakseen, ettei valkoinen mies ole täällä hetkeäkään turvattu punaihoisten raivoilta ja viekkailta hyökkäyksiltä.
— Taneli, sanoi Kenton, matalalla sointuvalla äänellään, tämä on pulmallisempi juttu kuin mitkään edelliset.
— Minulla ei ole oikeastaan mitään osallisuutta siinä asiassa, Siimon, oikaisi Boone kääntäen kapeat sileäksi ajellut kasvonsa ystävätään kohden.
— Ei vielä, mutta sinä saat tekemistä, kun tapaat ihmisiä hirsipirtin luona.
Boone nyökkäsi käsittäen tarkoituksen.
— Sinä, Taneli, et kai ollut pirtissä, kun proomu pysähtyi sen luo?
— En.
— En minäkään.
— En minäkään; minä samoilin metsää pyrkien mr. Ashbridgen luo.
Hänhän se rakennutti pirtin, jonka ohi minä kuljin yhden peninkulman virtaa ylöspäin? [Englannin penikulman niinkuin aina tässä kertomuksessa; engl. penikulma on noin 1 1/2 km.]