Kun näistä sotilaista yksi kierteli läheistä metsää, jäi toinen venheen luo ja nukkui hetkiseksi. Silläaikaa Kenton vei kanootin ja myöskin Jetro hiipi pirttiin. Heti sen jälkeen saapui toinen intiaani metsästä ja nukkuja havahtui huomaten venheen häviämisen. Silloin toinen sotilas lähti etsimään venettä — kuinka hän siinä onnistui, olemme kertoneet toinen jäi vartioimaan pirttiä, ja kun hän näki, että joku mies oli pirtissä, koetti hän ajaa häntä sieltä pois.
Ne äänet, joita Jetro luuli kuullensa oven takaa, saattoivat kyllä olla yhdestä samasta kurkusta lähteneitä, koska intiaani ja neekeri koettivat pettää toisiaan. Intiaani tuli sitten rauhattomaksi toveristaan, joka ei palannut — koska kaatui kaksintaistelussa Kentonin kanssa —, ja niin hän lähti virralle jättäen pirtin asujineen oman onnensa nojaan. Hän, kuten olemme kertoneet, valtasi sitten onnellisesti Kentonin palkovenheen.
Siitä johtui, että Jetron varovaisuustoimenpiteet pirtistä lähtiessään osottautuivat tarpeettomiksi. Sillä hän olisi voinut rauhallisesti marssia pois vankilastaan kuin herra oman puutarhansa poikki.
Mutta jos hän olisi niin tehnyt, ei se ihmeellinen tapahtuma, josta nyt on kerrottava, olisi voinut sattua.
18. "Pahaa ennustavia tuulia puhaltaa".
Jetro katsoi oikeaan ja vasempaan; vaaraa ei uhannut mistään. Hän päätti silloin vapautua siteistään ja yritti kumartua niistä päästääkseen. Mutta voi! Hänen ruumiinsa oli niin lujissa kääreissä, että hän sai sitä vain hiukan taipumaan; kädet ulottuivat tuskin polviinkaan saakka.
— Voi minua poloista! vaikeroi hän. Olen tehnyt itsemurhan, en milloinkaan saa jalkojani enää vapaiksi. Saan elää tässä kääreessä koko ikäni eikä se tule pitkäksi!
Ensi säikähdyksen asetuttua ajatteli hän, että koska hän on voinut itse kääriytyä, täytyy hänen voida vapautuakin, pitää vain alkaa ylhäältä eikä alhaalta.
Muutamassa minuutissa hän saikin kääreet irti potkaisten ne viimeksi jaloistaan, ja niin oli hän jälleen "vapaa mies".
Hän heitti lakanoita vasemmalle käsivarrelleen ja piti kivääriä oikeassa. Kulkien eteenpäin päätti hän tehdä tarkastusretken proomuun, vaikka tiesikin ajan olevan täperällä. Se oli lähellä rantaa, johon se oli jäänyt, kun lasti siitä päivällä purettiin. Sitä ei oltu ennätetty vielä särkeä, tahi ehkä aijottiin sitä käyttää vielä toisenkin kerran; intiaanitkaan eivät olleet tehneet sille mitään vahinkoa.