Käy kanssani.
Vanha-Kalle.
Virkku ja Heikki.
Puhteella.
Paimenessa.
Metsässä.
Korpien miesi.
Viel' ei viikkoista vilua.
Aate — aine.
Loppulaulu.
Maahenki — kansanhenki.
Ei kohoa korpikansa, ellei korpikin kohoa, eipä kasva rannan kauppa heili kypsi hengen kylvö, ellei runsi ruokamulta Suomen peltojen perillä.
Maahenki — kansanhenki, juuri-isä tiedon, taidon, emo kaikenkin elämän.
I.
Maamiesmarssi.
Säveltänyt Rikhard Mäkinen.
Turvetta puske, turvetta puske, käyköhön korvessa rantojen ruske, tahdomme perata maaperän Suomen, pellossa, pellossa Suomen on huomen, onni on kuokkia, kyntää ja raataa, tahdomme täyteläistä tähkäpäätä kaataa, niitämme niityltä miesmitta-heinää, nostamme aittaimme matalata seinää, ojitamme tuota ja hävitämme hallan, Suuren teemme Suomesta peltojen vallan, lapsille luomme me lauhemman lehdon, itsellemme illan tullen lauluisan kehdon maa-emon parmailla, kuuntelemme hiljaa: päämme päällä kaartuu jo kultaista viljaa. Nyt on aika kuokkia, kyntää ja raataa, tahdomme täyteläistä tähkäpäätä kaataa, nyt on aika perata maaperä Suomen, pellossa, pellossa Suomen on huomen! kunnian saakoon hän.
Kunnian saakoon hän.