"Terveisiä vaan, ja mitä sieltä nyt kuuluu?" Katri kysäsi ja alkoi hevosta päästellä.
"Kyllä sieltä hyvää kuuluu — jo tehtiin kirjat", Antti vastasi vieden käden rinnoilleen kauppakirjan kohdalle.
Sitte tuli inttäminen siitä, kumpi raudikon talliin päästäisi ja laittaisi silppua eteen. Katri tahtoi sen tehdä pelkästä kohteliaisuudesta ja rakkaudesta miestänsä kohtaan, ja Antti tahtoi itse hoitaa hevosensa, koska se kuului miesten tehtäviin, joihin ei hänellä ollut halua vaimoansa vaivata.
Mutta kiistassa sai voiton Katri ja Antti sai mennä sisään pikku Ellinsä luo, joka heti olikin kädet ojennettuna ovessa vastassa hokien:
"Isä tuli, isä tuli!"
Katri milt'ei vapisi innosta ja kiihkosta saada tietää mihin suuntaan ne torpan kaupat siellä nyt tehtiin. Hätämältään sai hän raudikon pilttuuseen kytketyksi. Viskasi sitte kaksikouraisen silppuja eteen tuumaillen että: "kyllähän vähän päästä käydään lisäämässä, kun olen saanut noista kaupoista tiedon."
Juoksun hönkössä riensi hän sitte sisään ja Antti sai nyt kertoa koko tapahtuman tarkalleen alusta loppuun saakka.
Ja sitte hän oli niin iloinen — niin iloinen, ettei pitkään aikaan.
5.
Ennen niin rauhallisen Lehtiviidan sydämmessä sinä talvena oli melskettä ja mylleröimistä. Kirvesten paukkeesta, sahan pärinästä, hirsipuiden kolkkeesta toisiinsa, miesten huudoista ja hevoisten kimakasta hirnahtelemisesta kajahteli koko alaston lumeen uponnut metsä. Hikeä pyyhkien kurttuiselta otsaltaan puuhaeli siellä isäntänä ja työnjohtajana Antti Komulainen, lyöden itsekin salvoimen toisensa perästä, apunaan käyttäen palkkalaisia ja Laksosta lahjoitettuja apumiehiä.