Tuuti, tuuti tuomen marja, Liiku, liiku lempilehti, Nuku nurmilintuiseni, Väsy västäräkkiseni, Nuku, kun minä nukutan, Väsy, kun minä väsytän! Vaan eipä minussa liene Lapseni nukuttajata. Ei taia emo polonen Saaha lasta nukkumahan. Äiä on emolla huolta, Paljo pantua muretta; Uni ei tule use'in Huolellisen huonehesen, Kaihollisen kartanohon, Murehellisen majahan. Kun se ei emo polonen Saane lasta nukkumahan, Nukuta Jumala lasta, Makauta Maariainen; Saisin itseki levätä, Lapsen orja olla jouten. Uni jo ulkoa kysyvi, Unen poika porstuasta, Lausuvi lasin takoa, Alta ikkunan anovi: "Onkos lasta kätkyessä, Pientä peitetten sisässä?" Tule tuutuhun unonen, Käy unonen kätkyehen, Lapsen pienen peittehisin, Vakaisen vaattehisin; Anna maata lapsen pienen, Levätä vähäväkisen — Anna maata maan unia, Maan unia, puun unia, Maarian makeeta unta, Pyhän pohratsan lepoa!
Huoliansa haasteleva.
(Kant. I osa, 159.)
Käyn mä kymmenen kyleä, Samoan saan taloa, En löyä sitä sisarta, En sitä emosen lasta, Jolle ma sanon sanani, Haastan mielihauteheni. Jos ma siskolle sanoisin, Niin sanois sisar savulle, Savu sen saisi patsahalle, Patsas pihtipuoliselle. Pihtipuolinen pihalle, Piha pellonkyntäjälle, Kyntäjä koko kylälle. Virkkaisinko veikolleni, Veikon nainen naisellensa Veikon nainen naapurihin, Naapuri koko kylälle. Tahi jos virkan vierahalle, Mainitsen kylän Matille, Vieras sen viieksi panevi, Kylän Matti kymmeneksi. Niin kellen sanon sanani, Haastan mielihauteheni, Ettei muut muretta saisi, Miero mieltä arvoaisi? — Menen metsähän mäelle, Puhelen Jumalan puille, Haastan haavan lehtyisille, Pakajan pajun vesoille, Ne ei kerro kellenkänä, Kuihkaele kullenkana.
Morsiamen jäähyvästi kodillensa.
(Kalevala 14 run. 297-528.)
Neito parka huokaiseikse, Huokaiseikse, henkäisekse, Itse itkulle hyräytyi, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lässäp' on nyt muien lähtö, Liki saanut muien liitto, Minun lähtöni lähemmä, Minun liittoni likemmä, Vaikk' on läyli lähteäki, Erota tukala tunti Tästä kuulusta kylästä, Kaunihista kartanosta, Jossa kasvoin kaunihisti, Ylenin ylen ehosti, Kaiken kasvanto-ikäni, Lapsi-puolen polveani." "Enkä tuota ennen luullut, Enkä uskonut ikänä, En mä luullut luopuvani, Uskonut eroavani Tämän linnan liepeheltä, Tämän harjun hartiolta; Jo nyt luulen, jotta luovun, Jopa uskon ja eroan, Ero- on tuopit tyhjettynä, Ero- juotuna oluet, Kohta korjat kännettynä Päin ulos, perin tupahan, Lappein ison latohon, Kaiten katja-huonehesen." "Millä nyt erotessani, Lähtiessäni katala, Millä maksan maammon maion Sekä taattoni hyvyyen, Millä veikon armauen, Mielisiivot siskoseni?" "Kiitän mä iso sinua Entisistäni eloista, Murkinoista muinaisista, Parahimmista paloista." "Kiitän mä emo sinua Nuorna tuuviteltuasi, Pienoisna pieltyäsi, Rinnoin ruokkieltuasi." "Vielä kiitän veikkoseni, Veikkoseni, siskoseni, Kostelen koko perehen, Kaikki kasvin-kumppalini, Joien joukossa elelin, Kasvoin kanssa kasvin-aian." "Ellös nyt hyvä isoni, EIlös ehtoinen emoni, Tahi mun sukuni suuri. Heimokuntani heleä, Tuosta huolelle ruvetko, Saako suurelle surulle, Jos menenki muille maille, Kulkenen johon kuhunki! Paistanevi luojan päivä, Kuu luojan kumottanevi, Tähet taivon välkkynevi, Otava ojentunevi Ilmassa etempänäki, Maailmassa muuallaki. Ei yksin ison pihoilla, Näillä kasvin-kartanoilla." "Lähen nyt tästä kuin lähenki, Tästä kullasta koista, Ison saamasta salista, Äitin kesti-kellarista; Heitän suoni, heitän maani, Heitän heinikko-pihani, Heitän valkeat veteni, Heitän hiekka-rantaseni Kylpeä kylän akoille, Pasikoia paimenille." "Heitän suot sorehtijoille, Maat heitän maleksijoille, Lepikot lepeäjille, Kanervikot kaahlajille, Aita-vieret astujille, Kujavarret kulkijoille Pihat pitkin juoksijoille, Seinä-vieret seisojille, Silta-lauat siivojille, Lattiat lakasijoille, Pellot heitän peuran juosta, Salot ilveksen samota, Ahot hanhien asua, Lehot lintujen levätä." "Lähen tästä kuin lähenki Toisen lähtijän keralla, Syksyisen yön sylihin, Keväisen kierän päälle, Jott' ei jälki jäällä tunnu, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen toimi, Helman hiepsintä lumella." "Sitte toiste tultuani, Kotihini käytyäni Eipä äiti ääntä kuulle, Iso ei itkua tajunne, Jos ma kulmilla kujerran, Pää-laella laulattelen, Jo on nousnut nuori nurmi, Kasvanut kataja-pehko Iholle imettäjäni, Kasvopäille kantajani." "Minun toiste tullessani Näille pitkille pihoille Muut ei tuntene minua, Kun ne kaksi kappaletta: Alimmainen aian vitsa, Perimmäinen pellon seiväs, Nuo on piennä pistämäni, Neitona vitsastamani." "Emoni mahonen lehmä, Minun nuorna juottamani, Vasikkana vaalimani Ammoa rikottelevi Pitkillä piha-rikoilla, Talvisilla tanterilla, Tuo minua tuntenevi Kotoiseksi tyttäreksi." "Isonen iki-oronen, Minun piennä syöttämäni Neitona apattamani Hirnua rikottelevi Pitkillä piha-rikoilla Talvisilla tanterilla, Tuntenevi tuo minua Kotoiseksi tyttäreksi." "Veikkoni ikuinen koira, Minun lasna syöttämäni, Neitona opastamani Haukkua rikottelevi Pitkillä piha-rikoilla, Talvisilla tanterilla, Tuo minua tuntenevi Kotoiseksi tyttäreksi." "Muut ne ei minua tunne Kotihini tultuani, Vaikk' on vanhat valkameni, Entiset elo-siani, Sioillansa siika-salmet, Asemillansa apajat." "Jää nyt pirtti terveheksi, Pirtti lauta-kattonesi, Hyvä on toiste tullakseni. Kaunis kaaputellakseni!" "Jää nyt sintsi terveheksi, Sintsi lauta-siltanesi, Hyvä on toiste tullakseni, Kaunis kaaputellakseni!" "Jääpä piha terveheksi, Piha pihlajaisinesi, Hyvä on toiste tullakseni, Kaunis kaaputellakseni!" "Jätän kaikki terveheksi, Maat ja metsät marjoinensa, Kuja-vieret kukkinensa, Kankahat kanervinensa, Järvet saoin saarinensa, Syvät salmet siikoinensa, Hyvät kummut kuusinensa, Korpinotkot koivuinensa!" Silloin seppo Ilmarinen Koppoi neien korjahansa, Iski virkkua vitsalla, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jää hyvästi järven rannat, Järven rannat, pellon penkat, Kaikki mäntyset mäellä, Puut pitkät petäjikössä, Tuomikko tuvan takana Katajikko kaivotiellä, Kaikki maassa marjan varret, Marjan varret, heinän korret, Pajupehkot, kuusen juuret, Lepän lehvät, koivun kuoret!" Siinä seppo Ilmarinen Läksi Pohjolan pihoilta; Jäivät lapset laulamahan, Lapset lauloi, jotta lausui: "Lenti tänne musta lintu, Läpi korven koikutteli, Suostutteli meiltä sorsan, Maanitteli meiltä marjan, Otti tuo omenan meiltä, Vietteli ve'en kalasen, Petti pienillä rahoilla, Hopeilla houkutteli: Ken nyt vie ve'elle meitä, Ken joelle juohattavi? Saapi saavit seistäksensä, Kolataksensa korennot, Olla sillat siivomatta, Lattiat lakaisemalta, Pinttyä pikarin laiat, Tuopin korvat tummentua!" Itse seppo Ilmarinen Nuoren neitonsa keralla Ajoa kahuttelevi Noita pohjan rannikoita Simasalmien sivutse, Hietaharjun hartioitse, Somer soitti, hiekka helkki, Reki vieri, tie vilisi, Rahe rautainen ramasi, Jalas koivuinen kolasi, Kapia patvinen pasasi, Vemmel tuominen tutasi, Vinkui vitsaiset saverkot, Vapoi vaski-renkahaiset Juostessa hyvän hevoisen, Hyvän laukin laukatessa. Ajoi päivän, tuosta toisen, Ajoi kohta kolmannenki, Käsi ohjassa orosen, Toinen neien kainalossa, Jalka laialla rekosen, Jalka toinen viltin alla. Virkku juoksi, matka joutui, Päivä vieri, tie lyheni, Päivänäpä kolmantena Aletessa aurinkoisen Jo sepon koti näkyvi, Tuvat ilman tuulottavi, Noki nousi nuoraisena, Savu paksuna pakeni, Tuprusi savu tuvasta, Ylös pilvihin kohosi.