Emmekö siis iloiten
Kiittäis Häntä, veisaten,
Vaeltain myös vakaina
Herran armon paisteessa!
Veisatkaamme riemuiten,
Että kaikuu taivaasen,
Jesukselle kiitosta,
Kun Hän auttaa kuolosta!
Näin me käymme turvalla
Herran tietä saarnalla
Syntisiä kutsumaan
Helmaan Isän armiaan.
Henkes, Jesus, meille suo,
Rohkeutta, Voimaa luo!
Sanas pyhä valkeus
Olkoon sieluin viisaus!
Amen! Herra tekee sen,
Sanoo Hän, suu totuuden.
Amen, amen! Taivaasen
Pääsen kauttas, uskon sen.
12.
Hänen haavainsa kautta
me olemme paratut.
Sinä raukka syntinen,
Joka suret itkien,
Joll' on sydän sureva,
Omatunto pureva,
Kanssani käy Golgataan
Jesustamme oppimaan!
"Isä anna anteeksi!" (Luukk. 23:34)
Näinhän Jesus rukoili
Piinaajainsa puolesta,
Nytkin vielä virkana
Häll' on esirukous,
Syntein anteeks anomus. (Room. 8: 34)
Jesus sitte saneli:
"Vaimo, katso poikaasi,
Joka sinut suojelee!" (Joh 19: 26)
Niin Hän niitä hoitelee,
Jotka Häneen turvaavat,
Ristin alle seuraavat.