Tämän maailman jumala on
uskottomain taidot sovaissut.
Itse olet, ihminen,
Syynä kadotuksees,
Jos et turvaa Jesukseen (Joh. 3: 18, 36)
Vaan sun parannuksees.
Jos sä turvaat uskoon
Häneen, niin Hän auttaa
Ja sun syntis anteeks suo
Kuolemansa kautta. (Ap. Tek. 6: 31. 1 Joh. 1: 7)
Vaikka vasken heleän
Lailla äänes soisi;
Vaikka uskos ihmeitä
Paljon tehdä voisi; (1 Kor. 13: 1, 2)
Vaikka paljon pyytäisit,
Jos et armost' ano, —
Niin ei tekoos, pyyntöös Hän
Amentansa sano.
Yksi turvaa Jesukseen
Ilman katumusta,
Toinen uskomatta vain
Tekee parannusta.
Näin nyt jumalisuus on
Juuri jutuks tullut;
Joiss' on Henki Jumalan,
Ne on muista hullut. (1 Kor. 2: 14)
Vihdoin viepi perkele
Silmätkin pois päästä: (Luukk. 22: 31)
Silloin tiedottomaksi
Tullaan niinkuin häästä.
Himohauhalt' toisellen (4 Moos. 11: 31-34)
Moni kokee juosta,
Syöksee sielun ijäisen
Kuolon hautaan tuosta.
25.