(Sävel: Etkös ole, ihmisparka).
Mailma, sinust' eron ottaa
Tahdon, jotta
Et sä pettäis minua.
Erokirjas on jo tehty,
Kun on nähty
Sulla sulaa petosta.
Sinä etsit maailmasta
Katoovasta
Itsellesi iloa;
Paras riemu olis mulla,
Jos mä tulla
Eroon voisin sinusta.
Sinä itses koristelet,
Peseskelet;
Minä pesen kyynelin.
Jumala ne leiliins lukee, (Ps. 56: 9)
Minut pukee
Hurskauden vaattehin. (Luukk. 15: 22)
Kunniassas kuljet sinä,
Mutta minä
Pyydän sulta pilkkaa vain.
Elon ehtoo kohta tullee;
Silloin mulle
Kunnian suo Jumalain.
30.
Henki on se, joka eläväksi
tekee, ei liha mitään auta.
(Sävel: Sun haltuus, rakas Isäni.
" Kun aamull' uuden päivän näen).
Niin moni taivaan-toivonsa
Kadotti kuolon virrassa,
Piteli kyllä poveaan,
Ei löytänyt vaan ollenkaan.
Näin taivaan portist' taivaan tie
Helvettiin vielä monta vie.
Voi uskoa kavaltavaa,
Mi sielun viimein kuolettaa!