Ei yksikään elävä ole
vakaa sinun edessäs.
En paeta
Voi, Jumala,
Kun uhkaa lakis pyhä. (Nah. 1: 6)
Mun näet läsnä, kaukana,
Mun tieni tunnet yhä. (Ps. 139: 1-12)
En seisoa
Voi vakaana
Edessä Herran hurskaan.
Mua armahda, oi Herra!
Mä vapisen,
Kun katselen,
Kuin syntejä on mulla;
Jos vaikka kuinka tahdon, en
Voi lohdutetuks tulla.
Ne kirjassas
On muistossas
Jokainen järjestänsä.
Mua armahda, oi Herra!
Kenenkä saan
Mä auttamaan
Nyt tässä tuskassani?
Rintaani kyllä lyön mä vaan (Luukk. 18: 13)
En pääse pahastani.
Ah! Surkeus
Ja ahdistus
Sydäntä sangen vaivaa.
Mua armahda, oi Herra!
Oi, Isäni,
Sä Poikasi
Soit edestäni kuolla.
Ah, ole aina kanssani,
Mun kurjan pysy puolla,
Mua opeta,
Näin lopeta
Mull' ovat turhat murheet!
Mua armahda, oi Herra!
Oi suloinen
Sä Jesunen,
Sun veres kallis, pyhä
On turva, vaha vakainen
Kaikessa hädäss' yhä.
Suo, että vaan
Siit' avun saan,
Niin kuolemall' en kuole! (Joh. 11: 25)
Mua armahda, oi Herra!
37.
Ei mikään taida meitä
Jumalan rakkaudesta erottaa.
Henki julkein,
Täällä kulkein,
Näki Jobin elämän
Iloiseksi,
Suloiseksi,
Suuttui siitä enemmän.
Ja hän soimaa:
"Siitä voimaa
Sinuun luottamaan hän saa;
Vaan jos sallit
Lahjas kalliit
Hältä pois, hän lankeaa".
Herra soikin.
Saatan' saikin
Nähdä jumalisuuden
Pysyväksi,
Kestäväksi,
Vaikka tahtoi kaataa sen. (Jobin kirja)