Oi rakkautta Jumalan!
Hän antoi Poikans ainoan. (Joh. 3: 16)
Se oli sana alussa
Vaan ilmoitettiin lihassa. (Joh. 1: 1, 14)
Lihaksi tullut Jumala
On yksin mailman auttaja.
Me halajamme taivaasen
Perässä Herran Jesuksen. (2 Kor. 5: 8)
Hän rukoilee myös tähtemme:
"Oi Isä, ota tänne ne,
Joill' on jo mieli muuttunut
Ja syntiin, mailmaan suuttunut!" (Joh. 17: 24)
Hän Isän tykö tultuaan
Lähetti Henkens maailmaan
Omistaan vaarin ottamaan,
Taivaasen luokseen tuottamaan.
Siis olkaamme, me murheiset,
Kuitenkin aina iloiset! (2 Kor. 6: 10)
Pois maailmasta luopuneet
On Jumalasta juopuneet,
Ei mailma heitä tunnekkaan;
He tuntee tuskin toisiaan,
Käydessä tiellä kovalla,
Kun silmät viel' on peitossa. (2 Kor. 3: 15, 16. 1 Sam. 16: 17)
Uus virsi Vapahtajasta
Jo alkaa täällä ajassa.
Sen perussäveleenä on
Jesuksen kuolo viaton,
Ja siin' on selvin näytetty,
Ett' on jo kaikki täytetty.
Nyt luonto, järki pimenee,
Vaan sielun silmät aukenee,
Ja pyhät halut nousevat, (Matt. 27: 45)
Ne Herraa kunnioittavat.
Myös halkee silloin sydämet,
Ne olkoot vaikka kiviset.
Vaan tekopyhä pakenee,
Hän varsin pelkää, vapisee.
Hänellä oma pyhyys on;
Hän tästä siis on osaton.
Hän elää omass' uskossaan;
Ei Herra häntä tunnekkaan.
40.
Valvokaa ja aina rukoilkaa!
Sielu rukoilee
Sekä riitelee
Vastaan himoja, (Gal. 5: 17)
Joita saatana
Siina virittää,
Pyytää piirittää,
Kun et huomaitse;
Siis sä rukoile!