41.
Rukous.
Vanhurskaan rukous voi paljon,
koska se totinen on.
Kaikkinaisen kiusauksen
Kautta käy tie rukoukseen.
Aivan taivaan avaimeksi
Hurskaat rukouksen keksi.
Tuulen voiman on se vienyt,
Sen on monen koetus tiennyt.
Sudeltakin suun se sulkee:
Susi suistettuna kulkee. (Dan. 6: 10, 21, 22)
Kalliotkin se asettaapi,
Vuoret myöskin musertaapi,
Särkee varsin vasaralla,
Aivan käsin koskematta.
Avaa vankihuonehetkin,
(Ap. T. 12: 5-10 ja 16, 25, 26. I Kun. 17: 17-23)
Herättääpi kuollehetkin, (Ap. T. 9: 36-41)
Halkaisee myös meren vedet, (2 Moos. 14: 10, 15, 16, 21, 22)
Sitoo Herran vihan kädet. (2 Moos. 32: 7-14)
Josua jo aikanansa
Soti rukouksellansa. (Jos. 10: 12-14)
Aurinko siit' alallansa
Seisoi ihastuksissansa. —
Rukous on uskon silta,
Jota myöten joka ilta
Mennä voimme kevyisesti
Yli suruin iloisesti.
Syleillä myös Jesustamme
Voimme rukouksellamme.
Rukous on myös se tykki,
Jolla tappaa vielä nytki
Uskovainen viholliset,
Ulkonaiset, sisälliset. (Es. 6: 11, 18)
Rukoile, niin Herra kuulee! (Ps. 50: 15. Joh. 16: 23. Matt. 7: 7)
Rukoile, niin palaa, tuulee! (1 Kun. 18: 36-38. 2 Kun. 1: 10)
Rukoellen Eljaan henki
Herralta sai satehenki. (1 Kun. 18: 42-45. Jaak. 5: 17, 18)
Kun sua ohjaa Henki taivaan,
Täyttyy pyyntös varmaan aivan.
Riemuvuoden pasuunalla,
Uskon äänen huminalla
Jerikossa muurit raukes,
Jotta joka paikka aukes. (Jos. 6: 12-14, 20)
Eljas rukoili, ja veipä
Kaarne hälle lihaa, leipää. (1 Kun. 17: 1, 6)