Kuoloon ei Hän meitä sois,
Synnistä vain pyytää pois,
Vannoo itse kauttansa:
"Pidän teistä murhetta".
Nyt on aika autuuden.
Ota vaari, syntinen,
Ymmärrä ja huomaa oi:
Armon Jesus antaa voi!
Viel' on Herra armoinen;
Riennä parannuksehen!
Armon aika kiiruhtaa,
Kuolemassa loppuns saa.
Jos et käänny milloinkaan,
Vaikka kyllä kutsutaan;
Jos vain itses paadutat:
Vihaa vain niin kartutat.
Et saa sielun lepoa,
Jos et etsi Jesusta,
Joka synnin vioista
Puhdistaa sun kaikista.
Lankee Herran jalkoihin,
Puhkee kyynelvirtoihin:
Särjetty sun sydämes
Uhriks anna Jesukses!
Puplikaanin tavalla
Ano hartaudessa:
"Herra, ole armoinen,
Olen suuri syntinen!" (Luukk. 18: 13)
Luota lunastuksehen,
Ansiohon Jesuksen,
Jotta kuva Luojasi
Sinussa niin kasvaisi!
Älä anna saatanan,
Lihasi ja maailman
Itseäsi estellä,
Kadotukseen vietellä!
Aika tääll' on lyhyinen.
Sitä seuraa ijäinen
Joko ilo enkelein
Taikka parku perkelein.