Kyll' on syntisiä, vaan
Kaikki eivät tuntemaan
Pysty rakkauttas,
Suurta sulouttas.
Mist' tuo tulleekaan?
Siitä, että syntinen
Mielessään on entinen
Eikä mielellänsä
Myönnä sydäntänsä
Pesäks syntien.
Hänellä on povessa
Pyhyytt' omatekoista,
Hyväelee tätä
Eikä tule hätä
Hälle turvasta. (Jes. 38: 17)
Joka tuntee sydämen,
Kuinka se on saastainen,
Hän on ahkerana
Avun hakijana,
Kunnes löytää sen.
Tuota kiirein kulkevaa
Jesus vastaan kiiruhtaa,
Sylissänsä kantaa,
Suuta vielä antaa,
Armoin armahtaa.
4.
Herra on meidän Kuninkaamme,
Hän meitä auttaa.
Pelikaani poveaan
Repii rikki - kerrotaan —,
Ruoaks antaa poikasten
Verens oman lämpöisen.
Tähän riennän riemuiten
Vertaamahan Jesuksen.
Jesus rakkaudesta
Avata soi rintansa.
Siitä saan nyt imeä
Jesukseni nimeä;
Siit' ei imeä voi muu
Kuin elävän uskon suu.
Minä olin hädässä
Ryöväritten kädessä,
Ei leviitta, pappikaan
Mua tullut auttamaan;
Tältä Kuninkaalta vain
Hädässäni avun sain. (Luuk. 10: 30-35)