Jos sun Latsaruksena
Täytyy maata vuoteessa,
Tyydy aina teihin taivaan!
Älä suutu, väsy vaivaan!
Kyllä murheen sumusää
Pian poistuu, selviää.
Mailmalliset katoovat,
Vaan ei taivaan tavarat.
Sieluas jos ahdistaa,
Mieltäs soimaa, rasittaa,
Jotta täytyy tuskitella,
Sydämessäs valitella,
Muista, että saatana
Ampuu tulinuolia!
Mailmalliset katoovat,
Vaan ei taivaan tavarat.
Jos sua parvi pahoja
Soimaa, sortaa aiheetta,
Älä sentään huoli heistä,
Ota vaari Herran teistä!
Liiaksi se arkailee,
Joka koiraa karkailee.
Mailmalliset katoovat,
Vaan ei taivaan tavarat.
Kaikk' on paljon kärsineet,
Jotk' on taivast' etsineet.
Jos et sinä kärsi näitä,
Et saa viettää taivaan häitä.
Murheest' iloon saavutaan,
Häpeästä kunniaan.
Mailmalliset katoovat,
Vaan ei taivaan tavarat.
Ristin tie on talvitie,
Joka suoraa päätä vie
Halki soiden, poikki jäiden
— Kautta kiusausten näiden —
Jos sull' outo tie on tää,
Niin on huono matkas pää.
Mailmalliset katoovat,
Vaan ei taivaan tavarat.
Vaan jos hyvin päättyypi
Maailmasta matkasi,
Otetaan sua riemuin aivan
Vastaan satamassa taivaan,
Kussa saat sä todistaa:
"Tääll' ei tarvis valittaa!"
Mailmalliset katoovat,
Vaan ei taivaan tavarat.
Siellä ilo, autuus on
Täydellinen, loputon.
Rientäkäämme! — muutoin jäämme;
Sinne, sinne pyrkikäämme
Siihen iloon asumaan,
Joka taivaass' annetaan!
Mailmalliset katoovat,
Vaan ei taivaan tavarat.
52.
Ei rakkaus koskaan väsy.
Armon lapset ahdistetut,
Jesuksehen istutetut,
Teill' on tieto tunnossanne,
Ett' on Jesus joukossanne,
Maailmasta luopuneet,
Jesuksehen juurtuneet.