"Silloin kutsun kullakseni, koska mieles muuttunevi."
"Silloin mieli muuttukohon, kun likistät linnuksesi."
"Silloin linnuksi likistän, koska hyytyvi hymysi."
"Silloin hyytyköön hymyni, kun me kättä kääpätähän."
Päivä hongat jo punasi, tuli tuska impyelle: "Suo mulle sulkani takaisin, tahi taattoni toruvi!"
"Milloin oot minun oman?"
"Koska päivä koittanevi."
Päivä päätänsä kohotti. Sai pukunsa peilikylki, antoi suuta sulhoselle linnunluisella nokalla, veen suulla verettömällä: hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä, muuttui mieli miehen nuoren. Neito lentohon lehahti noustessa kesäisen päivän.
IMPI JA PAJARIN POIKA.
Istui impi lähtehellä, vieritti suruista virttä päivän mennessä majoille, kesähiilun himmetessä, syttyessä syksyn lampun, pohjan tähden tuikkehessa.