En huoli koto-oloista! Ennen juon joesta vettä melan tervaisen terältä, makeamp' on juoakseni kuin kaikki kotoiset kaljat. Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni! Mieleni minun tekevi nähä näillä silmilläni, onko neittä Pohjolassa.
ÄITI (kuten edellä)
Sull' on Kyllikki koissa, kotinainen korkeampi.
LEMMINKÄINEN (raivokkaasti)
Kyllikki on kylänkävijä, juoskohon joka kisassa, maatkohon joka majassa! Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni!
( Äiti menee allapäin taustaan ja palajaa tuoden pyydetyt sotakalut. Lemminkäinen ihastelee riemuiten niiden kimmellystä.)
ÄITI
Ellös vainen, poikueni, menkö Pohjolan tuville ilman tieon tietämättä, ilman taion taitamatta.
LEMMINKÄINEN (kalpaansa väläytellen)
Jo minua noiat noitui, noiat noitui, kyyt kiroili, koki kolme Lappalaista viitenä kesäisnä yönä, alasti alakivellä, ilman vyöttä, vaattehitta, rikorihman kiertämättä; senpä hyötyivät minusta sen verran katalat saivat, min kirves kivestä saapi, napakaira kalliosta, järky jäästä iljanesta, Tuoni tyhjästä tuvasta.