Mistäpä savunen saapi, auer ilmahan ajaikse? Pienikö soan savuksi, suuri paimosen paloksi.
ÄITI
Näen minä savun sakean pohjaisilla maailmoilla; nuo ompi soan savuja, varsin vainovalkeita.
LEMMINKÄINEN
Josp' on kaalan katsomahan, likeltä tähystämähän, mistä tuo savunen saapi, auer ilman täyttelevi.
(Tulee keskinäyttämölle. Äiti tähystäen hänen jäljessään.)
ÄITI
Eivät lie soan tulia, eikä vainovalkeita, ollevat oluttulia, kaljankeitto-valkeita Sariolan salmen suulla, niemen kaiskun kainalossa.
LEMMINKÄINEN (nyrkkiään puristuen)
Oi armas anoppiseni, Pohjan ehtoisa emäntä! Laitapa oluet oivat, keitä kaljat kelvolliset juotavaksi joukon suuren, Lemminkäisen liiatenki noissa häissänsä omissa kera nuoren tyttäresi!