Autio on aho öinen, etkö etsi hukkaan? —Autiompi tuijotella kodin tyhjän takkaan.
LAULAJAN MURHE.
1.
Päivä painui, tähti sammui, Aino aaltoihin ajoihe, katoi kaunis ilman alta.
Lankes laulajan unelma, katkes kielet kanteleesta, sydän hyytyi, järki jäätyi.
Aika on nyt tuskan tullut, arki pitkä, auringoton, kausi karkean elämän.
Metsä mykkä, taivas tyyni, luonto suuressa surussa, loitonnehet linnut kaikki.
Voisin vaieta minäkin, kauas mennä näiltä mailta, niinkuin päivä, niinkuin pilvi.
Tulla Tuonen kartanoihin, virran poikki, virren polvi, piillä kuoleman pihoille.
Kussa aatos, siellä askel. Suru sankarin sitovi, murhe mielen kahlehtivi.