Neuvon Manan mahtivirret, kimmahutan rinnan kirret.
Laulat Lapin yöhön kukat, surun suolle ruusurukat.
Kaiut kimmellykset kiteen, harhat haaveen, mielipiteen.
Raiut revontulten voitot, rikosten ja riemun soitot.
Helkät niinkuin hyyssä heinä: sydän särkyy säveleinä.
Siinä Ruijan joutsen jäinen, minä Surma seppelpäinen.
NAISEN HYVYYS.
Pinnalla aaltojen tuhanten ajo, pohjalla kuolon himmeä kajo.
Yksi ja moni on naisen veri, sama on aina kuin valtameri.
Kaunis myrskyssä, kauniimpi tyynnä, päivänpaisteessa kylmänä kyynä.