Pyrin ennen mereen, nyt siitä pois päästä on sieluni ijäinen autuus.
Mitä auttaa minua, jos meri on vankka, kun vaan olen meren murto-osa?
Ei kunnia suuri, jos voittaa, kaatuu mies sotisopa miljoonan kanssa.
Ma humista tahdon kuin vuorihonka yksin alla aution taivaan.
Ma taistella tahdon kuin metsäkoski yksin halki tiettömän tienoon.
Ma sammua tahdon kuin tähdenlento tien viitaten erämaan lampeen.
Ah, en voi, en saata! Ma elämään tulin, nyt täytyy mun elon laine olla.
ELEGIA.
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.