RAIMUND: Pelkään, että teillä on liian suuri ajatus minusta, dominus episcopus. (Kumartaa.)
TUOMAS: Päinvastoin, jalo ritari Raimund, päinvastoin.—Herra legaatti lähtee. Te jäätte nyt minun miekakseni ja kilvekseni tämän hiippakunnan hallitsemisessa.
RAIMUND: Myöskin minä aion lähteä, teidän korkea-arvoisuutenne.
TUOMAS: (hämmästyen): Te ritari Raimund? Ja minne?
RAIMUND: Pois eteläisempiin maihin, missä taivas on sininen ja korkea ja ilma heleä niinkuin huntu aamuruskon.—(Uneksien.) Siellä toivon vielä saavani takaisin kadotetun elämän-iloni.
TUOMAS: Todellakin: te lähdette? Te jätätte yksin minut?— (Tyytymättömänä.) Juuri nyt olisi kuitenkin teidän kuntonne ollut pyhän kirkon asialle tässä maassa mitä tarpeellisin.
RAIMUND: Valitan suuresti, että lähtöni täytyy juuri nyt tapahtua.— (Purskahtaen.) Mutta minä, en voi sille mitään! Minun täytyy täältä pois, ellei minun mieli mennä kokonaan perikatoon!
TUOMAS: Herra ritari: onko lupa kysyä, mikä on niin ankara pakko teidän poistua täältä?
RAIMUND: Minä luulen … olevani … lumottu.
TUOMAS: Lumottu?—Tuo nainen on lumonnut teidät?