KAIKKIVALTA (säpsähtäen): Lyyli Tavast! Hämeen tähti! (Huovit poistuvat hänen viittauksestaan.)
LYYLI: Minä se olen. Mutta ken minua puhuttelee?
KAIKKIVALTA: Etkö todellakaan enää tunne minua?
LYYLI: En.
KAIKKIVALTA: Minä olisin tuntenut sinut heti sinun suurista, säteilevistä silmistäsi, ellen olisikaan kohdannut sinua kuusi vuotta sitten Turun satamassa.
LYYLI: Tosiaan! Minä en muista sitä.
KAIKKIVALTA: Lapsuuden ystävät olemme, usein yhdessä leikkineet…
LYYLI: Lasten leikit ovat ohitse.—Kuka olet siis?
KAIKKIVALTA: Olen Pietari…
LYYLI: En tunne ketään sen-nimistä.