KAIKKIVALTA: Kuitenkin tahdon sitä ennen varoittaa häntä velhotaidostasi.
LYYLI (salaperäisesti): Etkö itse pelkää sitä?
KAIKKIVALTA: En. Ristin Jumala on minun miekkani ja sotisopani.
LYYLI: Mene siis!
KAIKKIVALTA: Lyyli!
LYYLI: En pyydä mitään apua sinulta. Ajan itse oman asiani.
KAIKKIVALTA: Anna kastaa itsesi!
LYYLI: En ikinä.
KAIKKIVALTA (epätoivoisesti): Silloin tulevat sinun päiväsi päättymään polttoroviolla. (Lyyli hymyilee halveksivaisesti. Vaitiolo.—Äkkiä askeleita perällä. Lyyli kuuntelee.)
LYYLI: Hän tulee.