KAIKKIVALTA: … Te olette itse kastanut hänet Hämeen Kiialassa…
TUOMAS: Se on totta.
BALDUIN: Tuo nainen on kastettu siis?
KAIKKIVALTA: Hän on ilkkuen huutanut sen minulle polttoroviolta.— Peruuttakaa käskynne, piispa Tuomas! Hänen kuolematon sielunsa voi vielä pelastua.
TUOMAS (kolkosti): Hänen kuolemattoman sielunsa yli Herra tuomitkoon. Mutta hänen ruumiinsa on palava poroksi, niin totta kuin minä olen piispa Tuomas…
KAIKKIVALTA: Isä! Isä!—Minä rakastan tuota naista…
TUOMAS: Sinä?
KAIKKIVALTA: Niin, hän on lapsuudestani saakka ollut Hämeen tähti minulle.—Mutta jos te nyt aiotte antaa kuolla hänen vain sen vuoksi, että hänen viattomat silmänsä syyttävät teitä teidän rikoksestanne…
TUOMAS: Onneton poika! Tahdotko tuhota minut?
KAIKKIVALTA: Jos sanon minä … niin ilmoitan minä teidän kaikki rikoksenne näille korkeille herroille, jotka nyt niin kummastuneina katsovat meihin…