INKO (heittää linnut ovensuuhun): Lahja on lahja köyhänkin miehen.
KERTTU: Siksi kiitänkin sinua—kihloistasi!
LALLI: Kissa kiitoksella elää.—(Iskien silmää Sinikalle.) Eikähän Inko niillä asioilla liiku. Minä takaan hänet.
KERTTU (mutisten): Taitaa olla siinä Tuppurainen Tappuraisella takausmiehenä. (Nousee ja korjaa linnut.)
LALLI: Saata kuitenkin haarikka käteen metsänkävijän.—Kah, mitä taivastelet, eukko!
KERTTU (menee eteiseen, laskee olutta tynnyristä ja tarjoaa tuopin ynseästi Ingolle): Juo, vaikka syömisen tarpeessa sinä enemmän lienet.
INKO (nauraen): Hyvä vasikka elää juomallakin. (Juo ja tarjoaa haarikan takaisin.)
KERTTU: Kovin näytät kuitenkin nälänkuoliolta. Milloin lienet viimeksi maistanut jumalan jyvää?
SINIKKA (hiljaa): Äiti!
INKO: Mistä sen päätät?