KERTTU: Ethän vain kosioretkillä kulje?
INKO: Ne olisi asiat.
KERTTU: Turhan matkan teit. Sama kuin et olisi tullutkaan.
INKO (loukkaantuneena): Niinkö—?
LALLI: Eukko se on aina niin kiukka kieleltään. Arvellaanhan asiata.
INKO: Aika kuluu arvellessa.—(Lyö pöytään kourallisen koruja, vitjoja, helmiä ja sormuksia.) Kelpaako kihlat?
LALLI: Miksi eivät kelpaisi?—Hyväthän on lemmen lunnaat Ingolla. Siinä kullat. Siinä helmet. Katsohan, eukko!
KERTTU: Eivät ne katsomisesta parane. Saat mennä sitä tietä kuin tulitkin!
INKO: Kyllä mennään. Hyvästi!
LALLI: Ka, ka, eihän sinulla niin kiire liene, ettet lähteä ennätä, Ei ole hoppu hyväksi.