INKO (uhaten): Minä menen, mutta minä tulen takaisin.
KERTTU: Vara on vierasta varten, kun mielin kielin tullet.
INKO: Näet kumpaisetkin, kun ryöstän tyttäresi!
SINIKKA: Inko! (Pidättää häntä menemästä.)
KERTTU: Eivät suuret sanat suuta halkaise.
LALLI: Ka, ka, suotta hyvän miehen suututat. Ei tarvis tästä toralla erota.
KERTTU: Olisit sinä rauhan rakentanut!
LALLI: Ehtikös siinä edes päätään sammuttamaan, jos olisi tuleen syttynyt.
KERTTU (mutisten): Välipä tuosta jos paloikin—harakanpesä!
(Vaitiolo. Kerttu tuiskeana karsinanpuolella. Inko seisoo synkkänä ovipielessä. _Sinikka riippuu hänen käsivarressaan. Lalli neuvottomana keskilattialla.)